Papan kuolemasta tulee ensiviikolla kuluneeksi tasan vuosi. Tasan vuosi siitä pienemmästä shokista, surusta, johon sekoittui myös helpotusta. Puhtaammasta surusta.
Tänään sain aikaiseksi lukea kuolinsyyntutkintapaperit. Kävi samalla tavalla kuin mummun papereiden kanssa. Ennalta sitä pelkäsi. Pelkäsi, mitä siellä sanotaan. Toisaalta toivoi, että saisi lisää tietoa, jonkinlaista lohtua ja helpotusta. Varmuutta epävarmuuteen, ja vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin. Etukäteen luulisi, että tekee todella pahaa lukea kaikista niistä vammoista, jotka ovat aiheuttaneet rakkaan ihmisen kuoleman.
Mutta mikään tästä ei toteutunut. Paperi on täysin kylmä, persoonaton, täynnä lääketieteellisiä termejä, joista vain osan merkityksen ymmärtää. Jopa lopullinen kuolinsyy on sanottu niin hienosti, ettei sitä oikeastaan edes tajua, mitä se tarkoittaa. Minä tiedän, että pappa kaatui kotona ja kuoli, mutta tämän tiesin ilman tätä virallista dokumenttiakin. Tämä paperi ei vastaa niihin tärkeimpiin kysymyksiin: Miksi sillä tavalla? Miksi niin pian mummun perässä? Miksi ei saatu hyvästellä?
Tämä paperi ei tuo pappaa takaisin, eikä anna minkäänlaista lohtua ikävään. Minulle se on tyhjä paperi.
Mutta minä en etsikään lopullista lohtuani poliisin virallisista papereista. Minun lopullinen varmuutta ja vastauksia antava lohtuni on elävä Jumala, jonka luona isovanhempani ovat nyt turvassa. Siellä kaikki on hyvin, koska kuolema on jo voitettu. Mistäkö tiedän tämän? No vaikkapa näistä Raamatun sanoista:
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Luuk. 23:39-43
He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista."
Luuk. 24:2-6
Siispä totean Paavalin sanoja lainaten:
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.
2. Kor. 1:3-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti