Sydämen puhetta

Kirkossa puhuttiin tänään rukouksesta ja rukousvastauksista. Aiheesta innostuneena ajattelin minäkin kertoa muutamasta vastauksesta, joita olen saanut omiin rukouksiini.

Ensimmäinen rukousvastaus, mikä aina tulee mieleen on eräs matka opiskelupaikkakunnalta kotiin viikonlopuksi. Kävin ensimmäisenä opiskeluvuotenani joka viikonloppu kotona, koska en erityisemmin viihtynyt kyseisessä kaupungissa. Tuo matka tuli siis minulle kovin tutuksi. Kerran olin taas lähdössä ajamaan kotiin, mutta jostain syystä minua pelotti lähteä matkaan. En osaa selittää tarkemmin, mistä tunne johtui, mutta jotenkin pelkäsin, että ehkä matkalla sattuu jotain. Laitoin siis kädet ristiin, ennen kuin lähdin matkaan ja rukoilin, että Jumala siunaisi kotimatkani ja pääsisin ehjänä perille.

Lähdin ajamaan, enkä ollut päässyt kovin pitkälle, kun jostain risteyksestä kääntyi poliisiauto perääni. Minulla on silloin tällöin hieman raskas kaasujalka ja etenkin tutulla tiellä ja perjantaina vauhtia olisi ollut varmasti enemmän kuin rajoitukset olisivat sallineet. Nyt kuitenkin ajoin tarkasti rajotusten mukaan. Odotin koko ajan, että poliisit kääntyisivät eri suuntaan, jotta pääsisin ajamaan hieman kovempaa.

Poliisiauto ajoi perässäni koko 150 km:n matkan kotikaupunkiini saakka. Silloin ymmärsin, kuinka rukoukseeni oli vastattu. Poliisisaattue vaikutti nopeuteeni ja ajotarkkuuteeni, eikä matkalla sattunut mitään. Tämä rukousvastaus opetti minulle, että mikään asia ei ole liian pieni tai turha Jumalan silmissä. Jumala ei ohittanut pelkoani, vaikka siihen ei näyttänyt olevan mitään järkevää syytä.

Toinen tapaus on esimerkki siitä, kuinka Jumala ei todellakaan aina vastaa niin kuin me haluaisimme. 9. helmikuuta vuonna 2007 minä kirjoitin päiväkirjani viimeiselle sivulle näin:

Näin yöllä mukavaa unta. Siihen ois ollu kiva herätä, jos en ois heti herättyäni kuullut kun porukat riiteli TAAS! Mun oli tosi paha olla aamulla ja mua ärsyttää ihan älyttömästi kaikki äitin anteekspyynnöt ja iskän välinpitämättömyys, ne menee aivan ääripäihin. Viimeisen kerran tässä kirjassa mä rukoilen, että Herra anna tuon kotitilanteen helpottua. Jeesuksen nimessä mä pyydän tätä! Aamen.

Samana päivänä vain muutamaa tuntia myöhemmin vanhemmat kutsuivat meidät lapset paikalle ja kertoivat, että isä muuttaa pois kotoa, että mikään ei ole meidän syytä, mutta isä ja äiti eivät vain voi enää elää yhdessä, vaan hakevat avioeroa.

Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.
- Jeesus (Joh. 16:23)

Katkerana huomautin Jumalalle, että en minä ihan tätä tarkoittanut. Mietin, miksi Jumalan piti särkeä tämä? Eikö hän olisi voinut vain korjata? Mutta enhän minä sitä korjaamaan pyytänyt, vaan että tilanne kotona helpottaisi. No sitä se kyllä teki. Riitely loppui, mutta kovin eri syystä, kuin mitä olisin toivonut.

Nyt reilut kuusi vuotta myöhemmin minä näen myös sen siunauksen, mikä tästä kaikesta on seurannut. Minulla on kaksi turvallista kotia ja suurimpana siunauksena ovat kaksi suloista pikkusiskoa. Ymmärrän paremmin saviruukkuvertauksen. Joskus Jumalan on särjettävä tai hän antaa meidän särkeä jotain, jotta hän voisi rakentaa uutta.

Kolmatta rukousvastaustani odottelen saapuvaksi luokseni parin tunnin kuluttua. Hän on vastaus niin moniin rukouksiini ja pyyntöihini. Hänen saapumisensa elämääni osoitti minulle sen, kuinka Jumala toimii omalla aikataulullaan. Ei minun, eikä hänen, vaan Jumalan. Ja että se on kaikista paras aikataulu. Jumala ei toimi etukäteen, mutta ei myöskään koskaan ole myöhässä. Hän toimii aina oikealla hetkellä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Virsi 341:2

Jos ei koskaan pyydä, niin ei voi ikinä saada mitään. Jos ei koskaan kysy, ei voi saada vastausta. Jos ei koskaan rukoile, ei voi nähdä rukousvastauksia ja Jumalan johdatusta elämässään. Jos taas rukoilee, voi saada vastauksen. Ja vaikka se ei olisi mieluisa vastaus, niin sen mukana tulee rauha. Ei sellaista rauhaa, jollaista maailma tarjoaa, vaan rauha, joka tuntuu luottamuksena ja turvallisuutena jopa kärsimyksissä ja koettelemuksissa. Rauha, jota ei voi järjellä ymmärtää. Selittämätön rauha.

Niinpä siis..
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6-7