Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2013 on todella alkanut aivan uudella tavalla. Vielä kolme viikkoa sitten olin espoolainen sinkku opiskelija. Nyt olen muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleni, minulla on poikaystävä ja olen valmis nuorisotyönohjaaja seurakunnassa.

Oman kodin rakentaminen on ollut mukavaa. Tämä on kyllä se paikka, missä minä viihdyn, vaikka täältä onkin tunnin ajomatka elokuviin tai hyviin vaatekauppoihin. Mutta täällä kaikki on tuttua. Minä tiedän miten täällä eletään.

Töiden aloittaminen on ollut jännittävää. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan kysyä keltään, moneltako pitää tulla töihin. Minä itse päätän. Minä myös voin päättää, miten tätä työtä tehdään ja mitä haluan tehdä. Hirveästi vapautta, mutta samalla toki myös vastuuta aikasempaa enemmän.

Suurin muutos on kuitenkin ollut tämä seurustelu. Yhtäkkiä elämä tuntuukin asettuvan juuri niihin uomiin, joita olin toivonut. Luulin, ettei sellaista miestä olekaan, joka voisi ja haluaisi pitää minusta huolta, niin kuin minä toivoisin. Mutta näköjään sellainen mies löytyi ja lähempää kuin osasin arvatakaan.

Nopeaa tämä on ollut, mutta ei hätiköityä. Toisin kuin useimmat ystäväni tuntuvat ajattelevan. Tämän ihmisen kanssa olen puhunut asioista, joista en vielä kenenkään kanssa ennen tätä. Välillä haluaisin vain huutaa maailmalle (ja ystävilleni): Tämä on eri asia, tämä on enemmän, pysyvämpää, parempaa. Ettekö te näe, miten onnellinen minä olen? Ettekö näe sitä eroa, jonka jopa aina omissa maailmoissaan elävä pikkuveljeni on huomannut? Minä olen kuulemma niin paljon vapautuneempi tämän ihmisen kanssa. Minä saan olla minä. Kaikkine piirteineni. Ettekö te näe, millainen HÄN on? Niin erilainen kuin ne aikaisemmat. Tämä mies tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen pitää minusta huolta kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Enkä minä pane vastaan, vaikka te rakkaat ystäväni kuinka moittisitte minua nopeasta toiminnasta.