Pieni käsi

Tuli mieleen toinenkin asia, josta halusin kirjoittaa tänään. Tänään on hyvä päivä kirjoittaa blogia, kun opparia pitäisi kovasti viimeistellä. ;)

Olin jälleen viimeviikolla Agricolamessussa. Vieressäni istui afrikkalainen perhe: isä, äiti ja kaksi lasta. Nuorempi lapsista oli ehkä hieman alle vuoden ikäinen ja istui äitinsä sylissä. Jossain vaiheessa lapsi alkoi käydä levottomaksi ja äiti laittoi hänet hetkeksi väliimme istumaan. Lapsi katseli hetken hämillään minua ja tarttui sitten minua hihasta. Kun ojensin käteni, lapsi nappasi sormistani kiinni ja hihkui riemusta. Äiti yritti hieman hyssytellä lasta, mutta lapsi piti edelleen kädestäni kiinni.

Hetkeksi lapsi päästi irti, mutta kohta olivat taas pienet kädet hihassani kiinni, kuin sanoen: Anna käsi.

Voin kertoa, että papin saarna meni aika lailla ohi tuota lasta ihmetellessä. Mutta alun siitä saarnasta muistan ja se lähti liikkeelle siitä, että kastetilaisuudessa lapsi voittaa aina papin. Vaikka pappi puhuisi kuinka hienosti, niin jos lapsi inahtaakin, niin kaikkien huomio on hänessä. Minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin papin saarna tästä eteni. Niin tehokkaasti tuo alku oli minulle demonstroitu.

Sen jälkeen, kun pikkusiskoni syntyi marraskuussa 2008 minulla ei ole ollut vauvakuumetta. Tämä ei tarkoita, että pikkusiskoni olisi ollut kauhean vaikea lapsi, vaan sitä, että olen saanut läheltä seurata ja olla osa lapsiperheen arkea. Vaikka vauvat ovat kuinka suloisia, niin ei se arki aina mitään herkkua ole.

Tämä arjen seuraaminen on myös johtanut siihen, että olen miettinyt, etten haluaisi lapsia heti naimisiinmenon jälkeen. Haluan, viettää aikaa aviopuolisoni kanssa ja nauttia siitä yhteisestä ajasta, jota ei vielä rajoita lasten elämä ja menot ja tulot.

Näin minä ajattelen edelleen. Mutta siinä hetkessä kun pidin kirkossa pientä tummaa kättä omassa vaaleassa kädessäni oli jotain, mikä kosketti syvältä. Jos vieraan lapsen kosketus vaikuttaa minuun noin syvästi, niin kuinka syvästi meidän kosketuksemme vaikuttaakaan Jumalaan. Millaisen määrän rakkautta ja huomiota me saammekaan tarttumalla Jumalaa hihasta.

Tarkemmin muistellen, niin jotain tämän suuntaista ajatusta taisi se papin saarnakin sisältää.