Minä löysin messun, jossa minua tervehdittiin heti ovella sanoilla: Tervetuloa, hienoa, että ootte tullu! Penkissä ympärilleni katsoessani näen paljon tuttuja, paljon nuoria aikuisia. Saarnassa pappi opettaa suhtautumaan Raamattuun niin, että ei haittaa, vaikkei siitä kaikkea ymmärrä, mutta sitten täytyy vain totella. Ai tännekö ne kaikki nuoret aikuiset ovat seurakunnan toiminnasta karanneet? Tämän parituntisen aikana minulle selviää miksi.
Vaikka pidän urkumusiikista ja virsistä, kaipaa sitä silti välillä vaihtelua. Agricolamessusta sitä saa. Ei urkuja, vaan bändi, jossa on tuttuja muusikoita. Virsiäkin lauletaan välillä, mutta paljon enemmän keskitytään Hillsongin ylistysbiiseihin. Se tuntuu aluksi vieraalta.
Minä olen niin periluterilainen kuin olla voi. Minun suustani kommentit ylistämisestä ovat kuuluneet tähän tyyliin: En minä ymmärrä semmoista, että kädet ylhäällä huudetaan Hallelujaa. Se tuntuu jotenkin tekopyhältä. Ei sitä ylistystä voi itsestään pakottaa, jos ei siltä sillä hetkellä tunnu. Minä ylistän Jumalaa mielummin kotona laulamalla itsekseni tai menemällä metsään. Minulle ylistäminen on ollut yhtä kuin hihhulointia. Ainoastaan joskus Maata Näkyvissä festareilla olen varovasti kohottanut toisen käteni ylös HB:n Jeesus on Herra biisin aikana.
Agricolamessu muutti minun käsitykseni ylistämisestä. Edelleenkään en kannata tilaisuuksia, joissa pakotetaan kaikki ylistämään samalla tavalla. Mutta kun seison siellä kirkossa ja laulan ylistysbiisejä, toistaan samaa ylistystä uudelleen ja uudelleen, niin yhtäkkiä huomaan, että minun sydämeni ylistää Jumalaa, vaikka vielä tänne tullessani se oli kaikista huolista raskas. Ei minulle ylistys vieläkään ole käsien nostamista ylös, mutta minä olen oppinut, miltä tuntuu, kun sydän ylistää. Ylistäminen ei poista niitä lukuisia huoliani, mutta se antaa uudestaan luottamusta Jumalan huolenpitoon. Kyllä Isä hoitaa. Se on myös avannut aivan uudella tavalla nämä tutut sanat Filippiläiskirjeestä:
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6-7
Nyt minä ymmärrän, mitä tarkoitta viedä huolensa ja tarpeensa kiittäen Jumalalle. Silloin todella Jumala antaa rauhan, joka sydämessä on helpompi odottaa Häntä ja Hänen tahtonsa tapahtumista. Ylistäminen on se juttu, jota en saa tavallisista luterilaisista messuista. Siksi minä käyn nykyään kahdessa eri messussa. Siellä, missä on koti ja siellä, missä saan rauhan, koska kumpaakin tarvitsen.
While I'm waiting I will serve you. While I'm waiting I will worship!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti