Minulla on erittäin paha tapa muodostaa ihmisistä joskus erittäinkin negatiivinen kuva, ennen kuin olen edes jutellut kyseisen henkilön kanssa. Joskus siihen on "hyvä" syy, kuten mustasukkaisuus ja joskus joku vähemmän hyvä syy. Kaikkein useimmin syynä on kuitenkin kateus ja luulen, etten ole tämän ajatukseni kanssa yksin.
Jumala on opettanut minua kuitenkin useamman kerran pääsemään tuosta muodostamastani mielikuvasta eroon tutustumalla ihmiseen oikeasti. Ensimmäinen tällainen tapaus oli kotiseurakunnassani isosaikana. Olin menossa ensimmäisen kerran isoseksi rippileirille ja jännitin kovastikin ketä muita leirille tulisi. Seurakunnassa oli eräs tyttö, jota minä toisaalta pelkäsin ja toisaalta kadehdin. Tuolla tytöllä oli kaveri, jonka kanssa heillä tuntui olevan aina kauhean hauskaa. Tytöt olivat kauniita ja sosiaalisia ja sellaisia, jollainen minä olisin halunnut olla. Ja minä pelkäsin heitä, koska ajattelin, etten koskaan kelpaisi olemaan tuollaisten ihmisten kaveri. Minä kun olen vain tämmöinen. Pelkäsin, että he nauraisivat minulle tai puhuisivat selän takana jotain pahaa minusta.
No voitte arvata, että kun luin noita isoslistoja, niin siellähän oli juuri tämän tytön nimi. Rukoilin kovasti ennen leiriä Jumalalta, että auta meitä nyt tulemaan toimeen tuolla leirillä. Ja Jumala vastasi paremmin kuin osasin edes kuvitella. Ensimmäisenä iltana aloimme jutella tuon tytön kanssa uskosta, perheestä ja siitä miten koulussa oli vaikeata näyttää olevansa uskovainen. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuo tyttö on edelleen yksi parhaita ystäviäni. Eikä siinä ollut vielä kaikki, mitä Jumalalla oli suunnitelmissa. Seuraavana kesänä olin nimittäin isosena myös tämän tytön kaverin kanssa ja ystävystyin hänenkin kanssaan niin, että viimeksi keskiviikkona kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumisia.
Saman Jumala opetti minulle jälleen kerran. Laittoi samalle leirille ihmisen, josta minulla oli todella huono käsitys. Laittoi meidät samaan kaveripiiriin niin, että oli pakko tutustua. Pakko huomata, että tämä tyttö on herttainen, iloinen ja loistava persoona. Jälleen nöyrryn Jumalan edessä ja pyydän anteeksi ennakkoluulojani. Samalla iloitsen siitä, että saan päästää kateudesta irti ja nauttia ihmisistä, joita Jumala tielleni ohjaa. Ehkä tämä on myös Jumalan keino kertoa, että minä kelpaan kyllä ystäväksi, vaikka olenkin vain tämmöinen. Katso ystäviäsi. Jos kelpaat heidän seuraansa, niin ei sinussa kovin pahoja vikoja voi olla.
Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.
Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen.
Job. 33:27,29
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti