Lupauksia

Mietin tänään niitä lupauksia, joita minulle on elämäni varrella annettu. Elämässäni on ollut kolme ihmistä, joihin olen jossain vaiheessa suuresti pettynyt. Ehkä siksi, että nämä ihmiset antoivat suuria lupauksia. Liiankin suuria, koska heistä ei ollut niitä lupauksia pitämään.

Ihmiset eivät anna pelkästään suullisia lupauksia. Joskus myös teot ja eleet antavat lupauksia. Siksi pitäisi niin tarkkaan miettiä, mitä minä teen ja mitä minun tekoni lupaavat. Annanko lupauksia, jotka voin myös pitää?

Joku merkitys on varmasti kuitenkin sillä, että kaikilta noilta kolmelta ihmiseltä, olen saanut lahjaksi ristin. Ristin muistutukseksi siitä, että vaikkei meistä ole niitä lupauksia aina pitämään, niin Jumalasta on. Jumala on ja pysyy, vaikka kaikki muut ympärillä hylkäisivät. Jumala lupaa meille Raamatussa niin paljon ja pitää niistä lupauksista jokaikisen!

Ja niiden lupausten myötä, minä olen vapaa katkeruudesta. Olen vapaa antamaan anteeksi ne rikotut lupaukset. Vapaa myös luottamaan uudelleen.

Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
4. Moos. 23:19

 

And sometimes you just have to walk away