Oikeilla nimillä

Tänään mietin miten vaikea on välillä sanoa Jeesuksen nimeä. Eräs opiskelukaveri sai minut tätä miettimään todettuaan, että kirkon päivässä koko aamun aikana oli kaksi kertaa mainittu Jeesus Kristus. Vain kaksi kertaa.

Koskaan en mielestäni ole Jumalaani kieltänyt enkä väittänyt, etten häneen uskoisi. Mutta entä silloin kun minulta kysytään miksi haluan kirkon työhön ja minä vastaan, että siinä saa olla niille itselle tärkeiden asioiden kanssa tekemisissä niin mikäs sen parempaa. Miksi en sano suoraan, että saan olla Jeesuksen työssä ja kertoa hänestä kaikille? Mikä siinä on niin vaikeaa?

Onko se mahdollisesti opittu tapa? Kuuntelemme päivittäin poliitikkoja, jotka vastaavat hienon kuuloisesti, mutta niin ympäripyöreästi, ettei se lopulta tarkoita yhtään mitään. Ikävä kyllä myös kirkon työntekijät ja johtavat henkilöt sortuvat tähän. Vastataan niin varovasti, ettei vain loukata ketään ja lopulta ei sitten oteta selkeästi kantaa mihinkään.

Niin miksi se Jeesuksen nimi on niin vaikea sanoa? Joskus jopa uskovien keskellä? Ehkä siksi, että Jeesuksen nimessä on valtava voima. Suomessa voidaan vielä aivan turvallisesti puhua enkeleistä ja rakastavasta Taivaallisesta Isästä, mutta kun aletaan puhua Jeesuksesta, niin johan muuttuu ääni kellossa. Jeesuksen nimi herättää tunteita. Se herättää vastusta ja ärsytystä, mistä meitä sanassa varoitetaan, kun Jeesus sanoo:
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Matt. 10:34

Jeesuksen nimen voima on kuitenkin hyvä. Jeesuksen nimessä on parannettu sairaita ja Jeesus itse lupaa meille:
Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
Joh. 14:14

Meillä on Jeesuksen lupa ja kehoitus käyttää hänen nimeään, ei turhaan, vaan uskoen sen nimen voimaan. Jos me tunnemme Jeesuksen nimeltä, niin miksi emme käyttäisi sitä nimeä. Puhutaan Jeesuksestakin hänen oikealla nimellään.

Ja muistetaan myös nämä Jeesuksen sanat:
Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Matt. 10:32-33

Kirkon päivän muistiinpanoissani päällimmäiseksi jäi mieleen lause:
Voi minua, ellen evankeliumia julista!