But in times of endless tragedy
He's been known to compose His best symphonies.
(Seven Places- Lay it down)
Kuuntelin pitkästä aikaa bändiä nimeltä Seven Places. Se oli ainakin omassa seurakunnassani kovasti pinnalla omina isosaikoinani ja sitä kuunneltiin paljon. Tänään tiskatessa laitoin tuon levyn soimaan, kun sieltä kesken kaiken otti korvaan tuo lause. Loputtoman tragedian aikoina Hänen tiedetään säveltävän hienoimmat sinfoniansa.
Se mikä minusta tuntuu loputtomalta surulta taitaakin siis olla Taivaan Isän hienoimpia sävellyksiä. Parhaita suunnitelmia.
Suru tuo elämään syvyyttä ja sävyjä. Kaikki ei ole enää harmaata, vaan mukaan tulee kaikki sävyt valkoisesta mustaan. Musiikissakin on kaunista erilaiset sävyt ja nyanssit. Ne tulkitsevat tunteita ja tekevät kappaleesta erityisen, persoonallisen.
Minun elämässäni on ollut paljon mustaa, mutta musta on siksi hieno väri, että se korostaa muita värejä. Kuinka piristävän punainen raita tulikaan siitä naapurin miehestä, joka lainasi lumilapiota, että sain kaivettua autoni lumihangesta. Tai iloisen sininen raita ystävän kanssa vietetystä urheilupäivästä. Musta saa myös harmaan tuntumaan taas tutulta ja turvalliselta. Jotenkin lempeämmältä, ei niin jyrkältä.
Mutta vaikka mustaa on välillä paljon, liikaa, niin minä tiedän, että jokaisen raidan takana on yksi ja sama muuttumaton kapellimestari, jolta ei tahti huku ja nuotit pysyvät tallessa. Sävellä sinä vain Jumala tätä sinfoniaa niin minä yritän sitä välillä sanoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti