lauantai 4. helmikuuta 2012

Kirouksesta siunaus

Eräs ehdoton suosikkiraamatunjakeeni on pitkään ollut 4. Mooseksen kirjan luvusta 23 jae 19:
Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?

Kerran rupesin sitten tutkimaan tuota kohtaa tarkemmin. Minkälaiseen yhteyteen se liittyy ja kuka sen oikein sanoo? Sanat sanoo Bileam, jonka Moabin kuningas Balak kutsuu kiroamaan israelilaiset, suuren kansan, joka matkallaan luvattuun maahan on leiriytynyt aivan Moabin rajalle. Mutta Bileam on Herralle kuuliainen mies, eikä aluksi suostu edes lähtemään Balakin luokse. Kun lähetit tulevat uudestaan häntä hakemaan, Bileam kysyy jälleen Jumalalta neuvoa ja tällä kertaa Jumala lähettää Bileamin miesten mukaan, mutta antaa ohjeeksi: Tee ainoastaan se, minkä minä käsken sinun tehdä. (4. Moos. 22:20)

Balak vie Bileamin kukkulalle, josta Bileam näkee israelin kansan, mutta sen sijaan, että olisi kironnut kansan, kuten Balak toivoi, Bileam puhuu mitä Jumala käskee hänen puhua ja siunaa kansan. Sama tapahtuu vielä kahdesti. Loppujen lopuksi siis kuninkaan halu kirota Israelin kansa aiheuttaa sen, että kansa siunataan kolme kertaa.

Tämä on uskomaton osoitus siitä, mitä Jumala voi tehdä meidän elämässämme. Jumala todella siunaa ja pitää huolta omistaan. Hän ei anna minkään kirouksen osua meihin. Jumala voi muuttaa kirouksen siunaukseksi. Kaikki murheemme iloksi. Vanhempien eron kahdeksi rakkaaksi pikkusiskoksi.

Mitä minun sitten kuuluisi tehdä? Eipä paljon muuta kuin noudattaa tuota Bileamille annettua ohjetta:
Tee ainoastaan se, minkä minä käsken sinun tehdä.

Se riittää, enempää ei tarvita, vaan Jumala hoitaa loput.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti