Neiti Kevät

Hän on täällä taas.. Neiti Kevät nimittäin! Tänään oli kevään ensimmäinen päivä. Tai no virallisesti se olisi huomenna, kun on ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäinen päivä, mutta luonto meni näköjään karkauspäivästä sekaisin ja karkasi jo kevääseen. Tänään tuoksui ensimmäistä kertaa keväälle. Linnut lauloi ja aurinko paistoi ja minun oli taas vähän helpompi olla.

Minä yksinkertaisesti rakastan kevättä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kyllä minä nautin muistakin vuodenajoista, eikä kevään tuloa voisi koskaan kokea jos ei ensin olisi talvea, mutta kevät on kaikista paras. On todellinen vääryys, että tämmöisinä päivinä pitää istua koulunpenkissä opiskelemassa puoli yhdeksästä viiteen. Mutta järkyttävän pitkästä koulupäivästä huolimatta minulla on kevyempi olo kuin pitkään pitkään aikaan.

Kevät näkyy minussa. Minua laulattaa ja hymyilyttää tavallista enemmän ja tuntuu, että pystyn mihin vain. Yhtäkkiä huomaan tehneeni kaikki tehtävät koulua varten. Kohta pääsen aloittamaan harjoittelun. Pääsen taas kotiin. On aurinkoa, valoa, lintuja ja kohta, ihan kohta se märän maan tuoksu. Ja on kevät!

Kiitos ja ylistys Isälle, joka olet luonut kevään!

Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa.
Saarn. 11:7

Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.
Hoos. 6:3

Hän on täällä taas.

Kuinka sua kaipasin.

Täällä taas. Talven yli odotin

ja täällä taas.

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin.