Metsät ovat niin inhimillisiä, että täytyy elää niiden mukana, jotta voi oppia ne tuntemaan. Satunnainen kuljeskelu niiden läpi, jolloin pysytään hyvin tallatuilla poluilla, ei koskaan päästä meitä niiden likeiseen tuttavuuteen. Jos tahdomme tulla niiden ystäviksi, meidän täytyy etsiä niitä ja voittaa ne useilla kunnioittavilla vierailuilla, joita tehdään kaikkina hetkinä, aamuisin, puolipäivän aikaan ja illalla, kaikkina vuodenaikoina, keväällä, kesällä, syksyllä, talvella. Muuten emme kykene milloinkaan todella tuntemaan niitä, eikä teeskentely vaikuta niihin tässä asiassa ollenkaan. Niillä on oma tehokas tapansa pitää vieraat loitolla ja sulkea sydämensä satunnaisilta katselijoilta. Ei hyödytä ollenkaan pyrkiä syventymään metsiin muun vaikuttimen takia kuin pelkästä rakkaudesta, ne paljastavat meidät heti ja kätkevät meiltä kaikki suloiset vanhanaikaiset salaisuutensa.
Nuoret ovat metsiä. Ja minun tehtäväni tulevana nuorisotyönohjaajana on tehdä noita kunnioittavia vierailuja nuorten elämään kaikkina aikoina. Ei vain rippikoulussa ja nuortenilloissa. Ne ovat vain niitä hyvin tallattuja polkuja, joilta minun on pyrittävä pois, jos todella haluan nuoriin tutustua. Eikä teeskentely vaikuta niihin tässä asiassa ollenkaan!
Mutta minäkin olen metsä. Tai ainakin kasvanut sellaisessa. Minulla on oma tehokas tapani pitää vieraat loitolla ja sulkea sydämeni satunnaisilta ohikulkijoilta. Joskus olen päästänyt jonkun syvemmälle noilta valmiilta poluilta, mutta silloin minun metsääni kaatui. Siispä pidän salaisuuteni itselläni. Kunnes joku on vieraillut luonani kaikkina hetkinä, kaikkina vuodenaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti