Vietimme viikonloppuna äiti-tytär-laatuaikaa ja lähdimme äitini kanssa bibliodraama viikonloppuun Keuruulle. Oli todella mielenkiintoista viettää viikonloppua selvästi vanhempien naisten ja yhden entisen vanginvartijamiehen kanssa. Silloin kun nuorilla on itsetunto ongelmia, heidän pitäisi viettää aikaa vanhojen ihmisten kanssa. Ei niiden vanhempien ihmisten tarvitse mitään ikäloppuja olla. Jo 50-70-vuotiaiden mielestä olen kaunis, koska olen nuori, herttainen, kun hymyilen ja maailman parhaiten kasvatettu nuori, kun avaan heille oven. Kyllä minua imartelee se, että kuusikymppinen nainen esittelee minulle kolmea sinkkupoikaansa, näyttää nuorimman vauvakuvan ja puhuu kuinka minusta tulisi hyvä miniä taloon. Joku voisi tietysti ahdistua noin selkeistä ja suorista vihjailuista, mutta minä en voi kuin nauraa tuolle valloittavalle naiselle.
Miksi ei nuorten keskuudessa voisi olla samanlaista hyväksyntää. Tuo samainen poikiaan esittelevä nainen totesi vakavana: "Kaikki nuoret naiset ovat kauniita. Kaikki." Eikä tuossa lauseessa ole tippaakaan katkeruutta omasta iästä. Siinä kuuluu vain iän tuoma kokemus ja rakkaus nuorempia sukupolvia kohtaan. Tämä nainen on varmasti ollut hyvä äiti ja sijaisäiti.
Välillä tekee hyvää nähdä maailmaa eri-ikäisten ihmisten silmin. Se saa minut miettimään. Millainen minä olen aikuisena, eläkeläisenä, vanhuksena? Puhunko rakkaudella lapsenlapsistani jatkuvasti? Onko minulla edes niitä? Ja jos on, niin vienkö heitä joka sunnuntai kirkkoon kuten tuo ryhmämme ainut mies, jonka murre saa minut hyppäämään suoraan Tuntemattoman sotilaan lehdille? Yritänkö minä joskus etsiä vaimoa onnettomille pojilleni?
Entä voisinko tuoda noiden vanhempien ihmisten terveiset nuorten maailmaan?
Kaikki nuoret ovat kauniita. Kaikki!
Minä julistan heille sanani, että he oppisivat palvelemaan ja kunnioittamaan minua koko elämänsä ajan ja että he opettaisivat minun sanani myös lapsilleen.
5. Moos. 4:10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti