Vastuunkantaja

Olin lauantaina kotipaikkakunnallani järjestettävässä gospel-tapahtumassa, jonka päätteeksi erään hyvän ystäväni isä tuli juttelemaan minulle. Päädyimme puhumaan perheistä ja perheen merkityksestä.

"Kyllä se on niin, että ku Raamatustaki luetaan että mikä se miehen paikka on, ni sehän on perheen pää. Mies on perheestään vastuussa Jumalan edessä. Se on se vastuun paikka, mikä meidän on vaan kannettava, eikä siihen tarvi mitään tasa-arvoa sotkea", totesi ystäväni isä minulle.

Minä allekirjoitan joka sanan. Mies on perheen pää. Eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmaa ajatella näin. Ei ole epätasa-arvoa, jos perheessä vahvempi kantaa vastuun. Toki lapsista ja kodista huolehditaan yhdessä, mutta silti Jumala on asettanut miehen vastuuseen perheestään. Vastuu ei tarkoita muiden alistamista, eikä yksinvaltiutta. Vastuu on sitä, että vastaa teoistaan. Seisoo sanojensa ja tekojensa takana ja ottaa vastaan seuraukset. Miehen vastuu on pitää huolta perheestään. Toimia perheensä parhaaksi.

Nykyisin puhutaan paljon meidän maailmassamme näkyvästä isättömyydestä. Isät eivät ole läsnä, eivät kanna vastuutaan, mikä näkyy lasten itsetunto ongelmina ja huonona käyttäytymisenä. Tästä totesi ystäväni isä näin: "Jos nuori potkii kadulla mummoja, niin kenen syy se on? No perheen. -- Minä miehenä kannan vastuun vaimostani ja lapsistani ja heidän tekemisistään."

Vastuunkantajien perään kysellään jatkuvasti. Kaikkien vastuiden keskellä houkuttelevana vaihtoehtona tarjotaan ajatusta "olet vastuussa vain itsestäsi". Onko tämä kuitenkaan se tapa, jolla Jumala haluaa meidän elävän? Ottamatta vastuuta toisista ja toisten hyvinvoinnista. Tuskinpa.

Ei tuo miehen vastuu helppoa ole kantaa. Voin vain todeta, että onneksi en ole mies. Kaikilla meillä kuitenkin on vastuumme, jotka on kannettava ja siinä saamme luottaa siihen, että Jumala antaessaan vastuun antaa myös voiman kantaa kaiken eteen tulevan. Saamme kaikessa turvata Jumalaan ja meillä on aina oikeus pyytää apua vastuun kantamiseen.

Omaa vastuunkantajaani odotellessa.

Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.

Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Ef. 5:22-26, 32-33