perjantai 21. lokakuuta 2011

"Olen vasta lapsi ja eksyksissä, vaikken pahasti"

Mitä tämä nyt on? Miksi sää Jumala teit näin? Mikä pahuksen merkitys tällä kaikella voi olla? Tuu tänne ja vastaa teoistas! Etkö sää nähny että meillä oli jo ihan tarpeeks surua? Kyllä mää tiedän, että sää näit, ku sää näet kaiken. Miten sitten voi käyvä näin? Etkö sää nähny miten kipeetä tää taas meille tekee? Etkö sää yhtään välitä? Lakkaa nyt kahtomasta mua noin ymmärtäväisesti ja lohduttavasti. Etkö sä käsitä kuinka vihane mää sulle oon?

Mää aina oon yrittäny olla kiltti ja hyvä lähimmäine ja elää sun tahtos mukkaa. Ja silti sää annat tämmösen käsittämättömän kivun siitä palkaks. Miten sua voi sanoa hyväks Jumalaks? Miten sää saatoit ottaa meiltä pois koko mummulan seittemässä kuukaudessa? Miten sää kuvittelet että tämmösestä selvitään? Ja miks mummun ja papan piti lähteä tuolla tavalla? Etkö nyt ois voinu antaa pikkusen lempeämpää lähtöä? Ees toiselle?

Elä yhtään yritä lohuttaa! Anna mun itkeä rauhassa eläkä tuu tarjoamaan selitystä siitä, että mummulla ja papalla on nyt kaikki hyvin. Kyllä minä pahus soikoon sen tiijän! Tätä järkyttävää ikävää minä itken ja sitä ettei ne ennää ikkään istu niitten tuoleissa pappa pelaamassa pasianssia ja mummu kutomassa sukkaa. Ennää ikkään mää en voi mennä sinne niin, että mummu paistelee lettuja ja papalla huutaa olkkarissa urheilukanava.

Ja se joulu sitte! Mummu aina rakasti joulua ja se tartutti sen meihin kaikkii. Nyt sä otit meiltä koko oikean joulun pois. Ikkään ei ennää joulua vietetä koko suvulla mummulassa. Mitä me nyt jouluna tehään? Kuka nyt pitää huolen, että ennen jouluruokaa luetaa jouluevankeliumi ja kuka rukoilee sen jälkee?

Miten sää saatoit tehä näin!!

Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi? Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
Job. 15:11,13

Kyyneleet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni, vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja rukoukseni on vilpitön.
Job. 16:16,17

Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.
Job. 23:13,14

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Jer. 29:11

2 kommenttia:

  1. Tiedätkö, nää sun vanhat tekstit helpottaa jotenkin munkin oloa näin hautajaisten edellä. Kiitos niistä!

    Halusin vaan sanoa, että kirjoitat niin kovin hyvin. Kiitos myös siitä! Ja tästä blogista. Se on arvokkaampi kuin arvaatkaan.

    VastaaPoista
  2. Voi Sofia- Tämä sun kommentti on mennyt minulta ihan ohi. Nyt vasta sen huomasin. Mukava kuulla, että omat ajatukseni voivat helpottaa jonkun muunkin oloa. Kiitos sinulle! :)

    VastaaPoista