Yöllinen uneni väänsi veistä haavassa.
Tökkäsi omatuntoa,
iski arkaan paikkaan.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Miten sanoa, että älkää tehkö noin?
Määräillä ei voi ja ymmärtämään ei saa.
Ja onhan nyt jo vähän myöhäistä,
kun osoite on jo sama,
vaikka nimi vielä eri.
Kannan sydämessäni läheisteni syntejä.
Miten voin rakastaa, kun en voi hyväksyä?
Ikuisuus kysymys.
Kun saisikin ymmärtämään, miten suuresta asiasta on kyse.
Ei tästä elämästä vaan ikuisesta sielusta.
Mutta vastavirtaan on niin vaikea mennä,
harvasta siihen enää on.
Kun saisi näkemään Jumalan suunnitelman hyvyyden,
ymmärtämään kieltojen merkityksen
ja rakkauden niiden taustalla.
Lopulta en voi muuta kuin rukoilla Jeesuksen sanoin:
"Anna heille anteeksi! He eivät tiedä, mitä tekevät!"
Ei kai koskaan ole liian myöhäistä kääntyä ympäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti