keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Terveellinen elämä

Minä en ole koskaan ollut mikään liikunnallinen tyttö. Koulussa vihasin liikuntaa (paitsi paritanssia, koska se oli helppoa) ja odotin oikeastaan koko vuoden kauhulla sitä, että liikunnassa on vuorossa luistelua. Minä en osaa luistella. En vielä tänäkään päivänä. Monelle kaverilleni se on ollut ihmetys ja itse olen monesti miettinyt, että kuka opettaa meidän lapset luistelemaan, kun mieheni ja minä emme kumpikaan edes omista luistimia. Itse en ainakaan koulussa oppinut, vaikka ala-asteella vielä kiltisti luisteluun osallistuinkin. Ei kai sitä mikään taito kehity, jos sitä harjoittelee muutaman tunnin vuodessa.

Eräänä päivänä mietin tätä liikunallittomuuttani, liikunnallistomuuttani, liikunnallisuustomuuttani (?? miten ihmeessä tää sana taipuu??) ja tajusin, että nykyisin säännölliset harrastukseni viikottain ovat sähly ja bodybalance. Oho, minähän harrastan liikuntaa. Uskomatonta! Nyt olen myös monesti miettinyt, että voi kun olisi koululiikunnassa ymmärtänyt, että siellä nimenomaan voi opetella ja kokeilla erilaista liikuntaa löytääkseen sen oman lajinsa sen sijaan että vertaili itseään niihin urheilullisiin lapsiin, jotka harrastivat ja osasivat kaikkea. Lukiossa ei ollut puhettakaan, että olisin ottanut yhtään valinnaisen liikunnan kurssia. Ja silti sitä kautta olisin saattanut aikaisemmin löytää jonkun minua kiinnostavan lajin. Pointti mielestäni onkin juuri siinä, että löytää sen oman lajinsa. Ei kaikkien tarvitse rehkiä kuntosalilla ja juosta kymmenen kilometrin lenkkejä.

Minä kuulun sukuun, jossa naisten yksi keskeinen puheenaihe on laihduttaminen ja painon hallinta. Tämä on ikuinen projekti ja monenlaisia diettejä ollaan kokeiltu. Mummoni oli useampaan otteeseen painonvartijoissa, äitillä olivat säännöllisin väliajoin pistedietin paperit keittiön sivupöydällä ja minä kasvoin ympäristössä, jossa usein kuulin, kuinka minä raukka olen perinyt äitini kropan leveine lantioineen ja pömppövatsoineen. Jo kauan aikaa sitten olen päättänyt, että jos minä joskus saan tytön (tai pojan) niin koskaan en puhu painosta ja laihduttamisesta hänen kuultensa. En halua lapselleni sitä taakkaa, mitä itse olen kantanut. Kyllähän minä näin, että meillä oli samankaltaiset vartalot äidin kanssa ja koska oli niin selvää, ettei äiti viihtynyt omassa kropassaan, niin kai minussakin on silloin jotain vikaa.

Sukuni naisten laihduttamisesta olen myös oppinut sen, että yhdellekään laihdutuskuurille en ala. Eräs minua vuosia vanhempi ystäväni sanoi elämän tuomalla viisaudellaan, että hän ei enää ajattele, että joka kerta kun repsahtaa, niin pitää aloittaa alusta, vaan hän ikään kuin palaa aina niihin terveellisiin elämäntapoihin ilman sen kummempaa itsensä ruoskimista. Terveellinen elämä on se mihin minä pyrin. Yritän liikkua 3-4 kertaa viikossa, että minulla olisi energisempi olo. Yritän syödä enemmän kasviksia, koska niistä ei tule sellaista turruttavaa ähkyä. Yritän kuunnella kehoani ja toimia niin, että sillä olisi hyvä olla, että minulla olisi hyvä olla. Siihen kuuluu herkuttelua silloin tällöin, mutta siihen kuuluu myös säännöllisesti ja terveellisesti syöminen ja säännöllistä liikuntaa. Näihin minä yritän aina palata, jos mopo karkaa.

Loppujen lopuksi tiedän, että onnellisuus ei ole kiinni vaa'an lukemista, vaan se syvä ja aito onnellisuus ja itsensä hyväksyminen tulee läheisestä suhteesta Jumalaan ja ottamalla vastaan kaikki se hänen tarjoamansa rakkaus ja armo.

JA ihan lopuksi terveellisen elämän kunniaksi jaan teille yhden lempi aamu-/iltapalaresepteistäni. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuin terveellisesti syöminenkin voi olla hyvää ja mukavaa.

Banaani-kananmunapannarit

1 banaani
2 kananmunaa
n. 1dl turkkilaista jugurttia
n. 2dl mustikoita

Murskaa banaani kulhoon ja sekoita joukkoon kaksi rikottua munaa. 
Paista taikinasta pannulla pieniä pannukakkuja. Jos pannu on hyvä, et tarvitse paistamiseen mitään rasvaa. Taikinasta tulee n. 6 kämmenen kokoista pannukakkua. 
Nauti jugurtin ja mustikoiden kanssa.

Lupaan, että tämä on vähintäänkin yhtä hyvää, kuin tavalliset pannarit kermvaahdon ja mansikkahillon kanssa. :)

Terveellistä ja onnellista tammikuuta kaikille!

1 kommentti:

  1. Mä niin komppaan! Koululiikunta ja se ikuinen häpeä... Mutta näin kolmessakympissä siitä voi nousta. ;) Hyvä me. Ja hei, mä ilmoittaudun luisteluopeksi teidän potentiaalisille lapsille! Koska se on ainoa talvilaji, josta tykkään.

    ps. noi banaaniletut ON hyviä! vielä pitäs saada Kalamies syömään niitä. :D

    VastaaPoista