Pidin yläkoulun aamunavauksen tänään unelmista. Olisin soittanut Teran biisin Unelmat, jos koulun vanhat laitteet olisivat sen sallineet. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ilman musiikkia sitten kerroin omasta pitkäaikaisesta haaveestani. Kerroin, että olen pienestä asti haaveillut häistä, hääpuvusta ja unelmien prinssistä tietysti.
Osa unelmastani on jo toteutunut. Prinssini olen löytänyt ja hän todella saa minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Eilen pääsin myös vihdoin sovittelemaan hääpukuja. Löysinkin juuri sen täydellisen puvun. Sekin saa minut tuntemaan itseni prinsessaksi.
Jotain on kuitenkin toisin. Lapsuuden haaveissani prinssi ei ollut kalju ja parrakas, eikä viimeviikon ajatuksissani pukuni näyttänyt tuolta. Joskus täytyy myös uskaltaa päästää irti omista unelmistaan ja ottaa vastaan se mitä annetaan. Jos niin uskaltaa tehdä voi käydä niin kuin minulle. Saa jotain paljon parempaa ja sopivampaa kuin itse osasi kuvitellakaan.
Pukujen sovittelussa minulla oli lopuksi kaksi suosikkia: toinen oli hyvin lähellä unelmapukuani, toinen täysin erilainen, mutta niin kaunis päällä. Minä luovuin melkein-unelmapuvustani, koska toinen oli sopivampi minulle. Toinen oli sopivampi, vaikka melkein-unelmapukuni istui täydellisesti.
Sain äidiltäni joskus joululahjaksi Birgitta Yavari-Ilanin kirjan Unelmista sydän vahvistuu. Unelmat ja haaveilut vahvistavat minua. Mutta vielä enemmän minua vahvistaa tieto siitä, että Jumala on suunnitellut minun elämäni. Ja ne suunnitelmat ylittävät kaikki haaveeni ja unelmani. Joskus on hyvä luopua siitä, mikä näyttää täydelliseltä, saadakseen sen, mikä todella on täydellistä. Täydellisen sopivaa.
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
Ps. 94:11
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Ps. 139:17
Herra sinä olet minun Jumalani! Sinun korkeuttasi laulan, sinun nimeäsi ylistän, sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan.
Jes. 25:1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti