Kumppani hyväksi havaittu

Mistähän alkaisin kertomaan, mitä kaikkea tämä alkuvuosi on pitänyt sisällään? Lähtisinkö kertomaan, mitä tapahtui 29.12.2013 seurustelumme ensimmäisenä vuosipäivänä? Vai kertoisinko kenties, mitä tein eilen kirkkoherran virastossa? Tai ehkäpä sittenkin, miksi olen tänään kerännyt listoja toisensa perään uuteen vaaleansiniseen kansioon? Vai kerronko uudesta korustani?

Noh, 29.12.2013 poikaystäväni kosi minua. Minä vastasin kyllä. Eilen kirkkoherran virastossa varasin meille kirkon, papin ja kanttorin. Tänään keräsin erilaisia listoja hääkansioomme. Oli vieraslista, musiikkilista, kukkalista, tehtävälista, alustava aikataulu, ruokalista jne. Ja uusi koruni on kaunis valkokultainen sormus vasemmassa nimettömässäni.

Vuosi 2013 oli tähän mennessä elämäni paras vuosi. Mies, joka elämääni annettin on parempaa, kuin osasin edes toivoa. Hän on minulle sopiva kaikin tavoin. Kaikki se onni, jota hänen myötään sain, on vaatinut pitkästi totuttelua. Ja nyt on aika totutella uuteen titteliin. Tyttöystävän lisäksi olen nyt myös kihlattu. Sanat loppuvat kesken. Tästä onnesta en osaa kirjoittaa. Kaikki yritykset kuulostavat vain kliseiseltä ja imelältä, jopa omaan korvaan.

Eräs facebook-kaverini oli kirjoittanut oman kihlakuvansa kuvatekstiksi:
Kihlattu ei ole kahlittu, vaan kumppani hyväksi havaittu.

Allekirjoitan! :)

Siunatkoon Taivaallinen Isämme tämän alkavan vuoden ja olkoon se, jos mahdollista, jopa edellistä onnellisempi.

Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
1. Moos. 2:18

Todellakin, näin on Herra tehnyt! Ja siitä sydämeni riemuitsee.