Pahamaineinen valssi

Olen hurahtanut hääohjelmiin. Neljät häät Britanniassa, Häät sulhasen tapaan, Satuhäät, Hulluna häämekkoihin.. kaikki käy. Katselen ohjelmia, ihailen hääpukuja, arvioin koristuksia, kampauksia, hääpaikkoja ja persoonallisia ohjelmavalintoja. Sitä kai se teettää kun on taas mukana suunnittelemassa yksiä häitä.
Tässä yhteiskunnassa missä avioerojen määrä kasvaa ja läpi elämän kestävä rakkaus on pistetty samaan lokeroon joulupukin ja pääsiäispupun kanssa uskottavuuden perusteella, minä vielä uskon siihen. Uskon, että minua varten on se joku oikea ihminen. Mies, jonka kanssa vietän loppuelämäni. Tiedän minä ettei se helppoa ole. En minä sentään niin naivi ole, että uskoisin riitelemättä ja ongelmitta selviäväni. Mutta minä uskon, että löytyy se ihminen, jonka kanssa jaksan ja tahdon sopia riidat ja selvittää ongelmat. Se jota rakastan kuolemaan asti.

Minä aion vielä uskaltaa tanssia sen pahamaineisen valssin! Aion uskaltaa olla onnellinen!

Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Matt. 10:6-9