- Hei saanko mä kysyä yhtä asiaa?!
- Joo mielellään.
- Miten sä opit meidän nimet niin nopeesti?
Tällainen keskustelu käytiin erään rippikoululaisen kanssa lähetystyön tunnilla. Ei meidän nimistä pitänyt puhua, mutta minä ymmärsin paljon tuolla hetkellä. Ehkä ei olekaan sattumaa, että minulle, jonka pitäisi viikossa oppia tuntemaan kaksikymmentä leiriläistä ja kymmenen isosta, on annettu taito oppia nimet nopeasti. Oma nimi on todella tärkeä ja on tärkeää, että joku sitä käyttää.
Minun nimeni löytyy Raamatusta ja lukuisia kertoja olen lukenut sieltä tuon yhden jakeen, jonka löysin vuosia sitten eräänä pelottavana yönä.
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. (1.Moos. 21:1)
Jumala sanoo suoraan, että pitää minusta huolen. Miten voisin olla sen uskomatta?
Siksi vastaan kuten Raamatun kaimani.
Saara sanoi: Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani. (1.Moos. 21:6)
Jumala tuntee meidät kaikki nimeltä ja Jumala puhuttelee meitä aina omalla nimellämme. Jumala ei sano "sinä siellä" tai "sinä punapaitainen kaveri". Jumalalle kaikki ovat henkilökohtaisesti tuttuja ja nimeltä kutsuttuja.
Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (Jes. 43:1)
Vaihda nimien Jaakob ja Israel tilalle oma nimesi ja usko joka sana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti