Maailmanloppu oli tulossa. Se tiedettiin siitä, että radiossa soitettiin Mombasaa säännöllisin väliajoin ja telkkarista näytettiin vain maailmanloppua käsitteleviä elokuvia.
Kotona perheeni kanssa pakkasimme kiireellä tavaroita mukaan, sillä kohta katollemme laskeutui avaruusalus, josta aseistetut oranssipukuiset miehet tulivat sisälle ja evakuoivat meidät nopeasti alukseen.
Minä mietin, että tässäkö se nyt todella on. Mutta pahinta ei ollut maailmanloppuminen ja mahdollinen kuolema, vaan se, ettei poikaystäväni ollut kanssamme ja minä yritin kuumeisesti löytää puhelimeni, jotta voisin soittaa hänelle vielä kerran. Tiesin, että oli kiire, sillä puhelimet eivät toimisi enää kovin kauaa.
Kyllä, tämä oli uneni viime yöltä. Eikä mikään mukava uni herätä, vaikka aamupäivästä se jo kovasti huvittikin. Työkaveri ehdotti, että pitäisiköhän sinun puhua jollekin. Jep, uneni ovat joskus todella lennokkaita ja niistä saisi monta elokuvaa.
Raamatunkaan ennustukset lopunajoista eivät ole mukavaa luettavaa. Ja vaikka sitä joskus toivoisikin, että Jeesus tulisi jo takaisin hakemaan omansa, niin noita lopunaikoja en silti haluaisi kokea. Ennemmin rukoukseni tänä aamuna oli, että älä Jeesus ihan vielä tule. Minä en kuitenkaan nyt ala pelkäämään maailmanloppua, vaan luotan Jeesuksen sanoihin, joita rippikoululaisten kanssa jälleen hiihtolomalla opeteltiin ulkoa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Matt. 28:20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti