Joskus tuntuu, etteivät omat sanat millään riitä ja silloin on valtava helpotus, kun löytää jonkun, joka on jollain tavoin osannut pukea sanoiksi minun ajatuksiani. Yksi tällainen henkilö on runoilija Solveig Hiltunen. Hänellä on useita runoja, jotka ovat kuin minun ajatuksistani tehty. Tässä niistä pari.
Mahdoton tehtävä
Heittäytyä
toisen varaan,
repsahtaa syliin,
rentona revetä
nauruun.
Mahdoton tehtävä
lapselle,
joka on
tottunut
kantamaan
itse itseään.
Ellei kontrolli petä.
Ettei kontrolli petä.
Minun metsäni
Lapsena
juoksin metsään
hukuttamaan ikäväni
puiden rupatukseen.
Istuin
syömään nälkääni
ketunleivät ja marjat.
Itkin suruni,
imin luonnon
ilot ja lohdutukset.
Huolettomana hyppelin
takaisin.
Ikävät ilmiöt,
luonnon hätä,
tekemässä
lapseni sieluun
hakkuuaukeaa.
Enkä tiedä,
miten lohduttaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti