Taas on yksi ystävä saatettu avioliiton satamaan. Hurjaa, että sitä on tosiaan tässä iässä, että kaverit, muutamaa vuotta nuoremmatkin, jo menevät naimisiin. Toki ystäväpiirini koostuu hyvin pitkälle uskovista nuorista, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että tässä porukassa mennään hieman normaalia aiemmin naimisiin.
Viimeisen reilun kahden vuoden sisällä olen tainnut juhlia peräti neljät häät. Se on saanut minut miettimään tottakai myös omia häitäni. Millaiset häät minä haluaisin sitten joskus? Millaiset ovat hyvät häät? Isoja häitä en ole koskaan halunnut, mutta silti minulla on paljon läheisiä ihmisiä, jotka haluan häihini. Jo yksistään aivan lähisukuni kattaa yli kaksikymmentä ihmistä (uusioperheen ihanuuksia). Lapsena olen tottunut suuriin sukuhäihin, joissa tanssittiin, juotiin ja juhlittiin pitkälle aamuun. Niissä oli sitä aitoa häiden tunnelmaa. Aikuisempana olen tottunut toisenlaisiin häihin. Häihin, joissa ei tarjota alkoholia, ei tanssita ja juhlat loppuvat hyvissä ajoin alkuillasta. Ne ovat sellaiset uskovaiset häät. Mutta millaiset minä haluan?
En minä halua pelkkiä jäykkiä puheita. Mutta en myöskään päissään hoippuvia vieraita. En ole kovinkaan innokas tanssimaan, mutta haluaisin silti tanssia häävalssin ja antaa vanhemmilleni mahdollisuuden juhlia tanssimalla, niin kuin asiaan kuuluu. Mutta tanssiiko kansantanssia harrastavien vanhempieni lisäksi kukaan muu ilman alkoholia?
Lopulta päädyn pohtimaan lähes samoja kysymyksiä, kuin eräs ystäväni. Mistä kaikesta uskovan tulee kieltäytyä ja mistä voi hyvällä omallatunnolla nauttia? Miten voi löytää sen tasapainon, jossa seuraa Jumalan tahtoa olematta kuitenkaan tiukkapipo?
Liian isoja kysymyksiä. En minä osaa vastata.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Sananl. 3:6-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti