Isosiskoni linkitti omaan blogiinsa Inga Pyyn maalauksia. Minä rakastuin niistä yhteen. Siinä on kuva huterajalkaisesta hirvestä. Ei vielä täysikasvuinen yrittää selvitä aivan liian pitkillä jaloillaan. Ja kuvan nimi on Juokset ne vaan vahvaksi.
Kaiken uuden alussa ollaan huterilla jaloilla. Kun puolen vuoden päästä olen aloittelemassa työuraani, tuntuu varmasti kuin jalat olisivat aivan liian pitkät. Liian pitkät kävelemiseen. Tuo lause Juokset ne vaan vahvaksi on silloin ehkä lohdullinen. Kyllä se siitä, juokse vain, niin jalat vahvistuvat. Kyllä sinä opit.
Mutta huterilla jaloilla voi olla muulloinkin. Joskus omat jalat eivät vain kanna. Ja silloin tuo ohje on jopa julma. Juokse vain, vaikket pysty. Lisää vain vauhtia, vaikket enää jaksa yhtään. Se on maailman neuvo, kun voimat uupuvat.
Onneksi meillä on Jumala, joka ymmärtää liian pitkäjalkaisiakin. Hän, joka kulkee vierellä, joka huteran askeleen ja ottaa syliin, kun ei jaksa enää yhtään. Hän, joka ohjaa askeleet oikeaan suuntaan silloin, kun ei itse enää hallitse omia jalkojaan.
Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä.
Ps. 37:23
Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.
Sananl. 16:9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti