Vietimme tänään tyttöjen elokuvapäivää pikkusiskoni ja puoliäitini kanssa Risto Räppääjän ja Viileän Venlan merkeissä. Matkalla takaisin kotiin siskoni löysi innoissan auton hanskalokerosta äitinsä aurinkolasit. Innostus vähän laski, kun äiti kertoi löytäneensä ne jo aikaisemmin. Yritin lohduttaa siskoa ehdottomalla, että tulisi etsimään minun aurinkolasini, joita en ole vieläkään löytänyt. Tähän sisko totesi: En mää halua ettiä, ku mää haluun löytää.
Raamatussa puhutaan paljon etsimisestä ja löytämisestä. Yksi tunnetuimpia jakeita on:
Sillä pyytävä saa, etsijä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Luuk. 11:10)
Mutta entä jos totean siskoni tavoin, etten halua enää etsiä, haluan vain löytää. En jaksa kääntää enää joka kiveä ja käydä läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Haluan vain kokea sen onnen, jonka löytämisestä saa.
Voiko löytää, jos ei etsi?
Kyllä voi! Äitini ei varmasti etsinyt uutta miestä alle puolen vuoden jälkeen vanhempieni erosta, mutta hän löysi jotain parempaa kuin olisi osannut edes etsiä. Joskus on erittäin paikallaan lopettaa etsiminen. Täytyy lakata yrittämästä itse ja antaa tilaa sille Jumalan suunnitelmalle.
Minä lakkaan nyt etsimästä, mutta rukoilen edelleen. Isä, anna minun löytää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti