Yksin vai yksinäinen?

Tänään olen ollut yksin. Yksin oleminen on mukavaa. Silloin saan tehdä juuri sitä mitä itse haluan. Saan kuunnella sitä musiikkia mitä haluan. Katsoa niitä elokuvia mitä haluan. Syödä mitä haluan, milloin haluan. Yksin saa itkeä elokuvan äärellä eikä sitä tarvitse hävetä. Yksin saa olla hiljaa. Yksin saa olla tekemättä mitään. Yksin ei tarvitse ottaa muita huomioon. Yksin ei voi loukata ketään.

Vahvat ihmiset osaavat olla yksin. Vahvat ihmiset eivät tarvitse muita viihtyäkseen. Vahvat ihmiset osaavat itse hoitaa omat asiansa, jaksavat yksin kantaa omat huolensa.
En minä ole vahva.

Nautin yksinolosta ja pelkään yksinäisyyttä. Joskus sitä pelkää yksinäisyyttä niin paljon, että tarrautuu johonkin, jonka tietää olevan pahasta pidemmän päälle. Mutta se helpottaa yksinäisyyttä. Kestän ennemmin ajoittaista kipua kuin jatkuvaa yksinäisyyttä.

Siksi minä uskon Jumalaan. En kestäisi ajatusta, että minun pitäisi vastata kaikesta yksin. Että yksin minun käsissäni olisi koko tämä suunnaton elämä, jota en millään voi kokonaan hallita. Että kun tämä elämä päättyy, ei olisi mitään. Että jäisin aivan yksin.

Life without God, it would be too much for me to handle.

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matt. 28:20

Joskus olen yksinäinen, mutten koskaan aivan yksin.