Rakkaan ystäväni esimerkistä ja elokuvan Julie & Julia innoittamana päätin minäkin perustaa blogin. Oman sähköisen päiväkirjani. Ongelmia blogin luomisessa tuotti eniten tuon nimen keksiminen. Millä nimellä kuvaisin itseäni. Lopulta mieleeni tuli jostain äitini minulle syntymäpäiväkorttiin kirjoittama runo, joka alkoi Sinä valosydän.. Siitäpä siis oiva nimi. Blogin otsikko oli jo sitten helpompi keksiä, sillä elän elämääni Jumalan kämmenellä ja siitä haluan kirjoittaa.
Tänään tuo Jumalan kämmenellä eläminen on ollut mukavaa. Suurin osa päivästäni meni kotona touhuilussa. Kokeilin uutta leivän reseptiä, eikä haitannut vaikka taikinan pitkien nostatusaikojen takia koko hommaan meni kolme tuntia. Sain tuoretta leipää, jota on myös pakastin täynnä.
Päivää piristi myös uintireissu parin kaverin kanssa pieneen vähän ränsistyneeseen uimahalliin. Olin ihan unohtanut miten mukavaa puuhaa se uiminen on. Elämä olisi paljon köyhempää, jos ei olisi kavereita, jotka soittaa, että lähdetkö uimaan meidän kanssa? Milloin? Nyt.
Viimeisen vuoden aikana olen oppinut spontaaniutta. Kaikkea ei tarvitse aina miettiä ja puntaroida niin tarkkaan. Tuohon kysymykseen voi vastata suoraan: lähden.
Kunpa vain osaisin vastata Jumalalle samalla tavalla spontaanisti. Lähdetkö seuraamaan minua ja lähdetkö sinne minne minä sinut lähetän? Taidan vastata vieläkin Oota mä mietin.
"Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."
Jer. 1:7-8
Ensimmäisessä blogisi jutussa äiti tuli mainituksi.. eikä pahalla (!) Taas tuli päivä, jolloin saa olla äitiydestään niin sanomattoman onnellinen!
VastaaPoista:) oonkohan useinkin antanu aihetta olla onneton äitiydestä?
VastaaPoista