Yhtä juhlaa

Tämä viikonloppu on ollut yhtä juhlaa. Ensin lauantaina juhlittiin uutta kotia kaveritupareiden merkeissä. Tupa tuli tarkastettua opiskelu- ja työkavereiden toimesta. Mukava ilta ruuan ja maailman (ja kirkon) parannuksen äärellä.

Sunnuntaina juhlimme pikkusiskoni ristiäisiä. Jumala tuntee hänet nimellä Katriina Fanny Elena. Katriina, hmm. Ilta on mennyt makustellessa pikkusiskon nimeä.

Nimi on omituinen asia. Ennen nimen kertomista pikkusiskoni oli minulle vähän epämääräinen vauva, mutta nyt on toisin. Hän on Katriina. Nyt voin ruveta tutustumaan häneen, kun tiedän hänen nimensä.

Millainen hänestä tulee? Minä en tiedä. Minulle on edelleen niin omituinen ajatus saada pikkusiskoja tässä iässä. Kun Katriina on samanikäinen, kuin minä nyt, niin minä täytän 50 vuotta. Huh.

Jumalalle Katriina ei ole koskaan ollut epämääräinen vauva. Kukaan lapsi, vauva, sikiö ei ole Jumalalle epämääräinen. Kaikkien päivät ja nimet ovat hänen kirjoihinsa jo kirjoitettu. Vaikka en vieläkään tunne Katriinaa, niin Jumala jo tuntee. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

Mutta kiitän Jumalaa hänestä, kuten kaikista rakkaista pikkusiskoistani ja -veljistäni. Sisaruus on niin syvä ja ainutlaatuinen yhteys, silloinkin vaikka se biologisesti olisi vain puolikasta tai ei aina sitäkään.

 "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
 Ps. 139:13-16