Tiedätkö ne päivät kun kaikki on ihan ok? Kun mikään ei ole pielessä, mutta mikään ei myöskään erityisemmin säväytä. Työpäivä menee omalla painollaan. Kotiin tullessa on nälkä, mutta mikään ei oikein maistu.
On nälkä, mutta mikään ei maistu.
Ilta menee odotellessa, että kello antaisi hyvän syyn mennä nukkumaan. Ja kun voisi mennä, ei vain saa aikaiseksi. Jospa sitä keksisi vielä jotain, mikä tekisi tästä päivästä jotain. Saisi tuntemaan, ettei tämä mennyt hukkaan.
Olikohan Jeesuksella tällaisia päiviä? Arkisia, jotenkin merkityksettömiä? Jos ei, niin kuinka hän voisi ymmärtää? Jos oli niin mitä hän sanoisi tai tekisi? Sanoisiko hän: sun usko on ihan ok, sä oot ihan ok? Tai näin: tiedän, että tänään pitäis parantaa kaikki noi ihmiset, mutta nyt ei vaan jaksa?
Onhan se ihan ok, ettei aina jaksa.
Tuli tuosta "tänään pitäs parantaa kaikki nuo ihmiset, mutta nyt ei vaan jaksa" -kommentista mieleen meidän kesäiset "Oho, profeetta!" -sketsit. :D Vähän alkoi hymyilyttää.
VastaaPoistaKyllä, varmasti oli Jeesuksellakin tällasia päiviä. Ja kyllä, komedia syntyy tragediasta - tai ainakin arjen realiteeteista.