Minua on siunattu loistavalla kämppiksellä nämä kaksi ja puoli vuotta, mitä olen nyt Espoossa asunut. Viimeksi eilen juttua elämästä ja uskosta riitti aina pitkälle puolen yön jälkeen. Puhuimme myös siitä, kuinka oudolta ajatus minun poismuuttamisestani tuntuu.
Meillä on ollut hyvin toimiva ja hyvin yhteisvastuullinen elämäntyyli. Jo alussa sovimme, että turhaa on olla kummallakin omat voit ja omat leivät vaan, että ruoka on yhteistä. Myös astiat ja monet muut tavarat ovat olleet yhteisiä. Meille tämä on ollut luonnollinen ja helppo tapa toimia. Koko tänä aikana en ole kuitenkaan kuullut kenenkään muun sanovan, että tuttu tapa, noin meilläkin eletään. Yhteiset ruokamme ovat lähinnä olleet enemmän tai vähemmän hämmästyksenä kaikille.
Mutta eikö näin eletä kotona? Niinhän perheissäkin tehdään, ruoka ja tavarat ovat yhteisiä. Tämä on ollut meille koti. Täällä on kumpikin saanut olla omaitsensä. Tulla, mennä ja olla niin kuin haluaa. Kämppikseni on ollut minun perheeni täällä. Me tunnemme toisemme, joten meidän ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin mitä oikeasti olemme.
Nyt yhteiselomme on kuitenkin lopuillaan ja joudumme miettimään, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Välimatkaa tulee yli kolmesataa kilometriä ja yhteydenpito ja näkeminen vaikeutuvat huomattavasti. Tähän asti ei ole ollut erityistä tarvetta sopia näkemisiä tai pitää yhteyttä esimerkiksi kesäisin eri paikkakunnilla asuessa, koska aina on tiedetty, että kohta taas nähdään joka päivä. Nyt se tulee kuitenkin muuttumaan. Yhteydenpito vaatii tulevaisuudessa huomattavasti enemmän ja se pelottaa, koska minä tunnen itseni. Minä elän siinä maailmassa, jossa kulloinkin olen. Minä olen huono pitämään yhteyttä ystäviin, jotka elävät kauempana erilaisissa ympyröissä. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi välimme muodostuvat.
Joka tapauksessa olen äärettömän kiitollinen Jumalalle tästä ajasta. Kiitollinen, että hän on antanut minulle ystävän, jonka kanssa on helppo asua ja olla. Ystävän, joka myös turvaa kaikessa Taivaalliseen Isään. Ystävän, joka meuhkaa kanssani maailmanmenosta. Ystävän, joka halaa ennen nukkumaanmenoa. Ystävän, joka viivyttää nukkumaanmenoa milloin palapelin, Frendien tai mielenkiintoisen keskustelun avulla. Ystävän, joka on minun pieni Möö <3
Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
2.Kor. 13:11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti