Tiedätkö sen tunteen, kun on jotenkin irrallaan kaikesta ja kaikista muista? Mihinkään ei oikein sovi, vaan aina joku hankaa vastaan. Minun teoriani on, että se johtuu muutoksesta. Minun palani on muuttunut, eikä se sovi enää yhteen vanhojen kuvioiden kanssa. Pitääkö minun siis hylätä kaikki vanhat kuviot?
Ei sentään. Mutta jotain täytyy muuttua, ehkä minun tai ehkä niiden toisten. En tiedä. Mutta tämän tunteen tiedän. Irrallaan olon, sopimattomuuden erityisesti silloin, kun todella haluaisi sopia.
Minulla on pienestä asti ollut tarve kuulua johonkin. Kuulua sisäpiiriin. Edelleen haluan kuulua, sopia joukkoon. Haluan, että minulla on ne omat ihmiset. Ihmiset, joiden kanssa ei tarvitse yrittää ja pinnistellä. Ihmiset, jotka pyytävät minua mukaan, koska kuulun porukkaan.
Minulla on myös tarve olla yksin, pärjätä itse. Nautin ajatuksesta, että saan valita uuteen kotiini ihan sellaisen sohvan kuin haluan. Ei tarvitse ottaa toisten mielipiteitä huomioon. Nämä kaksi puolta minussa aiheuttavat joskus ristiriitoja. Haluaisin mennä, kuulua ja olla osa jotain, mutta silti minä itse, itsenäinen nainen.
Minä olen hidas löytämään paikkani ja jos minut siitä paikasta irrotetaan, olen yhtä hidas etsimään paikkani uudestaan. Tuleva muutto aiheuttaa irrallisuutta. Pitää rakentaa uusi arki, johon kuuluvat eri ihmiset kuin nyt. En tiedä osaanko.
Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut,sanoo Herra, sinun Jumalasi.
Aam. 9:15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti