Valmis

Tämä kevät on ollut jotenkin levoton. Ahdistunut pienistä kuvioista. Kaivannut suurempaa, enemmän, parempaa, vilkkaampaa. Jotain tekemistä.

Muutenkin on ollut erilainen. Itsevarmempi, vahvempi, aikuisempi. Pisti jopa ostamaan korkkarit, vaikka lisäpituutta tuleekin ehkä liikaa.

Kaupunkiin tulo oli kotiinpaluu. Koulussa keskustellaan mielenkiintoisista aiheista. Haluan antaa palautetta kaikesta, niin hyvästä kuin huonostakin. Haluan mennä, tehdä, oppia ja elää. Nähdä kavereita, pelata sählyä, käydä katsomassa teatteriesityksen, josta en ymmärtänyt mitään. Haluan pitää kotona kisastudioita. Haluan kuljeskella Helsingissä ihan muuten vain. Haluan nähdä meren.

Minä vietän polttareita. Juhlin ja nautin elämästä ennen kuin asetun. Jotenkin siihen on tarve näin valmistumisen kynnyksellä. Kaikki ilo irti tästä viimeisestä opiskeluvuodesta. Kaikki ilo irti siitä, ettei vielä tarvitse olla valmis ja työelämässä. Vielä saa olla opiskelija. Keskeneräinen, monella tavalla. Valmistuminen pelottaa hiukan, vaikka siihen vielä aikaa onkin. Sitten on maailma auki. Voin tehdä, mitä haluan. Mennä, minne haluan. Minä saan päättää.

Ehkä valmistuminen ei tarkoitakaan sitä, että elämä on valmis, vaan sitä, että on valmis elämään.

Tässä biisissä on jotain puhuttelevaa tähän hetkeen. Samoin kuin virressä 319:

Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia.
Se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyydeen.

Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

(virsi 319: 1-5)