perjantai 30. elokuuta 2013

Äänetön

Minä olin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni äänetön. Syysflunssa iski ja vei ääneni mennessään. Joskus se tekee hyvää, mutta ei silloin, kun olet leirillä 40 nuoren kanssa ja vetovastuussa leiristä. Voin kertoa, että hankaloitti ohjeiden antamista hiukan. Onneksi leiriavustajana oli pikkuveli, joka sitten toimi megafonina kuiskaavalle isosiskolle.

Puhuttelevaa oli se, että ääni meni heti pitämäni Raamattuopetuksen jälkeen. Okei käytännön syyhän tähän ajoitukseen oli varmasti se, että kun ääni oli valmiiksi painuksissa ja puhuin tunnin verran hieman normaalia kovemmalla äänellä, niin seuraus on väistämättä äänen väsyminen. Minua se kuitenkin puhutteli opetukseni aiheen tähden.

Opetukseni pohjana oli jälleen amerikkalaispastori Andy Stanley ja hänen saarnansa Jeesuksen seuraamisesta. Stanley ottaa esimerkiksi Matteuksen kutsumisen. Matteus oli tullimies. Rooman miehitysvallalla töissä. Petturi. Matteus oli halveksittu ammattinsa tähden. Niin halveksittu, ettei hänellä ollut muita ystäviä, kuin muut samassa asemassa olevat. Mutta mitä tapahtui, kun Matteus kohtasi Jeesuksen? Jeesus sanoi Matteukselle: Seuraa minua.

Ennen kuin Matteus on tehnyt yhtään lupausta. Ennen kuin hän on tehnyt parannusta. Ennen kuin hän uskoo Jeesukseen. Ennen kuin Matteukselta pyydetään mitään, Jeesus kutsuu: Seuraa minua. Tämä on jotain uskomatonta. Ja tämän jälkeen Jeesus menee opetuslapsineen syömään Matteuksen kotiin yhdessä tullimiesten ja muiden syntisten kanssa.

Tästä fariseukset, lainoppineet tietysti loukkaantuvat. Ja minä ymmärrän heitä. Mehän olemme eläneet aina Jumalan tahdon mukaan, olleet Jumalan kavereita, noudattaneet hänen tahtoaan. Miksi Jeesus ei hengaa meidän kanssa? Miksi tuo toinen kelpaa, vaikka minä olen nähnyt paljon enemmän vaivaa tämän asian eteen?

Mutta kun minä en kelpaakaan omilla ansioillani, niin kuin ei tuo toinenkaan.
Fariseusten viesti kuuluu: muutu ensin, niin voit liittyä meihin.
Jeesuksen viesti on: Liity minuun, niin voit muuttua.

Stanleyn saarna tiivistyy 4 pointtiin.
1. Syntisyys ei sulje sinua Jeesuksen kutsun ulkopuolelle, vaan se on edellytys kutsun saamiselle.
2. Se ettet usko Jeesukseen, ei sulje sinua Jeesuksen kutsun ulkoupuolelle. Kukaan Jeesuksen aikaisimmista seuraajista ei uskonut. Opetuslapsista Tuomas epäili vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin.
3. Jeesuksen kutsu on kutsu elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Ei kutsu noudattamaan kymmentä käskyä.
4. Jeesuksen seuraaminen pakottaa minut keskittymään siihen, missä minä olen eikä siihen, missä sinä et ole.

Minä olen joskus pahimman luokan fariseus. Keksin helposti litanian asioita, joita toisen tulisi tehdä, jotta olisi "tosi uskovainen". Minä ylpeilen Raamatun tuntemuksellani. Minä tiedän, että siellä sanotaan näin. Minä tiedän, ettei noin saa tehdä. Minä haluan, että nuoret tietävät, mitä Jeesuksen seuraaminen käytännössä tarkoittaa. Ja kaiken tämän alle peitän sen, etten itsekään pysty elämään, kuten "tosi uskovainen". En, vaikka kuinka ulospäin siltä näyttäisi.

Ehkä minä kerrankin opetuksessani kerroin sen olennaisen. Jeesus kutsuu kaikkia. Piste. Sen jälkeen Jeesus laittoi minut äänettömälle, ennen kuin ehdin luetella, mitä kaikkea Jeesuksen seuraamisen pitäisi sitten käytännössä tarkoittaa. Jeesuksen seuraaminen, Jumalan yhteydessä eläminen voi muuttaa ihmistä. Ei se, että minä luettelen listan, missä pitää muuttua.

Tämän jälkeen minä sain myös äänettömänä osallistua nuorten valmistamaan messuun. Tuntea kuinka äänetöntä hoidettiin. Kuinka nuoret saivat olla äänessä. Joskus on aika laittaa nuorisotyönohjaaja äänettömälle.

P.S. Nuorten valmistamassa esirukouksessa rukoiltiin sairaiden ja äänettömien puolesta. ;) Kiitos, minun nuoret!

2 kommenttia:

  1. Tämä oli kaunis teksti, tykkäsin! Meissä jokaisessa asuu varmasti pieni tai suuri fariseus ja ainakin itse tunnistan joskus sen kateuden "miksen minä saa palkkiota kaikesta vaivasta, vaikka tuo toinen saa pienemmällä työllä". Siksi kai tämä tekstikin puhutteli ja sai taas ajattelemaan. Ei kova työ saa meitä näyttämään paremmalta ihmisiltä Jeesuksen silmissä.
    Ja kyllä se palkkio odottaa, jokaista.

    Siunausta syksyyn!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sofia! Juuri niinhän se on. Ja niin kuin tuhlaajapoikavertauksessa isä sanoo vanhemmalle pojalle: Sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Samat sanat Isä sanoo meille, omille pikku fariseuksilleen.

    Siunausta isosti sinun syksyyn myös! Siinä näyttäisi olevan enemmän valoa, kuin jokin aika sitten, päätellen sinun blogista. Iloitsen siitä! :)

    VastaaPoista