Ei nopeita junia

Minä olen taas kotona. Kirjaimellisesti kotona. Asun lapsuuden kodissani. Teen töitä kotiseurakunnassani. Ja kaikki läheiseni ovat lähellä taas.

Tämä on se paikka jota minä rakastan kaikkine vikoineen. Tässä työssä viihdyn kaikesta huolimatta. Tämä kaupunki on koti kaikista muutoksista ja muutoksien uhkista huolimatta. Täällä minut tunnetaan ja minä tunnen kaikki. Täällä minä juttelen enemmän kuin missään muualla. Täällä minä juttelen jopa tuntemattomalle miehelle, koska todennäköisesti hän on jonkun koulukaverini isä. Täällä joku raappaa autoni ikkunat auki siinä lastaan odotellessa.

Täällä ei pääse mihinkään ilman autoa. Linja-autoja kulkee kylälle kaksi päivässä. Nopeimmat junat eivät edes kulje täällä, saati että pysähtyisivät. Mutta kyllä meilläpäin kulkee junia - joskus.

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan.

Olen kasvanut kiinni poikaan siihen yhteen ja oikeaan.

Olen kasvanut kiinni taloon, jonka ikkunanpielistä vetää.

---

Paikka se on tämäkin.

Pilvien alla, maan päällä

Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat

ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä.

(Anna Puu - Nopeimmat junat)